Mikä on Halloween hike?

Halloween hike tarjoaa joka vuosi uuden retkeilyhaasteen. Emme ole tiukkapipoinen kilpailu. Olemme seikkailu. Tavoitteenamme on, että pääset hienoihin maastoihin ja haastat itseäsi sopivan pitkällä matkalla syysolosuhteissa ja joka vuosi erilaisessa maastossa. Maaliin pääseminen on aina voitto. Oman kulkutavan valitseminen on osa haastetta. Osallistua voi kävellen, juosten tai pyöräillen. Maastopyörä voi olla paikoin nopea, mutta polut ovat aina hyvin vaihtelevia. Usein reiteillä on myös lyhyitä umpimetsäoikoja. Jalkaisin on helppo kulkea kaikenlaisessa maastossa, mutta eteneminen on hitaampaa. Kävelijät ovat perinteisesti olleet Halloween hiken sitkeimpiä kulkijoita!

Halloween hikessa seurataan järjestäjien määrittelemää reittiä kartan tai kännykän tai gps-laitteen avulla. Reittiä ei ole yleensä merkitty maastoon. Jokaisella osallistujalla on oltava gps-piirillä varustettu Android- tai Iphone-kännykkä, jolla kuitataan tarkistuspisteissä käynnit. Suunnistustaito on eduksi, mutta voit kännykästä aina varmistaa, että olet reitillä. 

Matkoina on joka vuosi tarjolla 30 km, 50 km, 75 km, 100 km, 130 km ja 160 km. Matkojen todelliset pituudet voivat kuitenkin vaihdella +-5 km. Lyhin matka voi ollakin 25 km tai 35 km. Lopullinen pituus riippuu aina kyseisen vuoden maastosta ja sen tarjoamista polkuvaihtoehdoista.

Yleensä matkat koostuvat useasta erillisestä lenkistä joiden välillä käväistään lähtöpaikalla tankkaamassa. Voit lähteä haastamaan itseäsi todella pitkälle matkalle, jonka voit kuitenkin hyväksytysti lyhentää aina reitin käydessä lähtöpaikalla. Esim. 75 km reitti koostuisi kahdesta lenkistä: 55 km ja  25 km. Kuljet ensimmäisen 55 km lenkin ja saavut lähtöpaikalle. Tunnet antaneesi jo kaikkesi. Päätät lyhentää reittiä ja leimaatkin jo nyt maalirastin. Saat hyväksytyn suorituksen 50 km reitistä.

Jokainen osallistuja vastaa omasta huollostaan. Reitille ei kuitenkaan saa tehdä etukäteen ruoka- tai varustekätköjä. Reitillä ei yleensä ole järjestäjien huoltopisteitä, mutta reitti yritetään saada kulkemaan 20-30 km välein jonkun vesipisteen kautta. Kaikki tarvittava on itse kuljetettava mukana tai täydennettävä tapahtumakeskuksessa käydessä. Viime vuosina reitin varrella on ollut popup-kahviloita.

Halloween hike ei ole maastopyöräkilpailu. Odotukset kovista kilometriajoista kannattaa unohtaa. Polut eivät ole aina ajokelpoisia. Samalla reitillä on samaan aikaan myös kävelijöitä ja juoksijoita ja heidän kanssaan on edettävä sovussa. Reittiä ei suunnitella erityisesti millekään osallistujaryhmälle vaan kaikkien on pärjättävä samalla reitillä. Reittikirjassa annetaan joskus vinkkejä maastopyöräilijöille helpommista kiertoreiteistä.

Halloween hike ei ole polkujuoksijoiden NUTS-karnevaali. Reitillä ei ole opastetikkuja. Reitillä ei ole tuhansien juoksijoiden jatkuvaa letkaa vaan erittäin todennäköisesti saat pelätä (nauttia? 😉) pimeässä ihan yksin. Reitillä on aina mahdollista eksyä. Reitillä pysyminen on osa haastetta. 

Halloween hike ei ole tavallinen päiväretki tai vaellus. Ideana on kulkea pitempi yhtäjaksoinen matka kuin yleensä. Rinkkaa ja majoitetta ei kanneta mukana vaan edetään samoilla silmillä alusta loppuun. Majoittumista reitille ei ole kielletty, mutta maksimiaika (32 tuntia) ei anna siihen järkevää mahdollisuutta. Tapahtuma on saanut alkunsa pienen porukan kävelyhaasteesta.

Suunnittelufilosofia

1. Halloween hiken reittien suunnittelu aloitetaan valitsemalla kohdealue ja tapahtumakeskus.
2. Kartalle piirretään alustavat reittisuunnitelmat peruskartalla ja trailmapissa näkyvän poluston perusteella.
3. Siirrytään maastotöihin eli ratamestari ja ratarymyryhmä seikkailevat maastossa kesän aikana. He tarkistavat ovatko alueen polut olemassa, etsivät uusia polkuja, etsivät ja löytävät uusia hienoja ja mielenkiintoisia paikkoja. Käytetään apuna mahdollisia paikalliskontakteja ja maastoreissuissa tavattuja paikallisia.
   
4. Kohteiden ja poluston perusteella hahmotellaan kartalle 30 - 160 km reitistö seuraavilla periaatteilla:
• Kuljetaan mahdollisimman paljon polkuja pitkin. Jos on useita vaihtoehtoja, käytetään hienointa, kauneinta tai kivointa vaihtoehtoa.
  
• Käytetään tarvittaessa metsäautoteitä ja pikkuteitä. Vältellään viimeiseen asti asfalttiteitä ja muita vilkkaita kulkuväyliä
• Pyritään saamaan kaikille reiteille alueen kiinnostavimmat luontonähtävyydet, mutta myös historiallisia kohteita ja kulttuurikohteita
• Minimoidaan saman polun käyttäminen useampaan kertaan, mutta joskus joudutaan samaa reittiä kulkemaan edestakaisin, jos hyvää vaihtoehtoa toiseen suuntaan ei ole. Tie lasketaan huonoksi vaihtoehdoksi. Joskus paluureitiksi valitaan heikompi polku ihan vain sen takia, että ei tarvitse kulkea samaa reittiä edestakaisin.
  
5. Tehdään lisätutkimusretkiä maastoon niille alueille joissa reitillä on liikaa tietä tai halutaan oikaista reittiä
6. Aina ei sopivaa polkua löydy. Tiereitti voi olla vaarallinen tai tylsä. Silloin saatetaan oikaista suoraan umpimetsän kautta. Pyritään löytämään järkevä oikoreitti ja minimoimaan poluton osuus. Saatetaan merkitä oikoreitti maatuvalla kuitunauhalla. 
7. Pisimpien matkojen (130 - 160 km) loppuosuudet joudutaan usein koostamaan jämäpaloista, koska aika loppuu kesken. Polkua ei ehkä ole tarjolla niin paljon kuin lyhyemmillä reiteillä vaan joudutaan käyttämään enemmän teitä. Satunnaisia umpimetsäoikoja voi olla myös enemmän.
   
8. Lopullinen reitistö on joka vuosi uusi ja erilainen. Käytetty maasto vaihtuu joka vuosi. Kulkukelpoisuus muuttuu joka vuosi. Tapahtuma kiertää Keski-Suomen eri maastoja.
9. Reitille ei ole tarkoitus sijoittaa ilkeyksiä. Maasto ja sääolosuhteet voivat joskus vaatia, että kahlataan puron ylitse, rämmitään suossa, tunkataan kivikossa, kiipeillään runkojen ylitse, upotaan mutaan, kuljetaan pusikossa, eksytään pimeässä sumussa tai painitaan mörön kanssa. Ratamestari yrittää valita pienimmän pahan. Joskus ei ole edes vaihtoehtoja.
• Reittikirja kertoo missä ovat reitistön haastavimmat paikat ja miten niistä parhaiten selviytyy. Jos kohtaat pahan haasteen, jota ei ole reittikirjassa mainittu, saatat olla eksynyt reitiltä. Raatotaksilta voit kysyä neuvoja, jos et löydä takaisin oikealle reitille.
  

Riskit ja haasteet

Valittu alue määrittelee pitkälti mitä on kunakin vuonna luvassa.

• Kaikki polut eivät ole helppoja. Jos vierekkäin on polku ja tie, ratamestari valitsee aina polun. Polku voi olla hieno ja helppo neulaspaana tai Keski-Suomessa tyypillinen sorapaana, jonka raekoko mitataan metreissä eikä milleissä tai mitä tahansa näiden väliltä.  
  
• Sää voi helposti muuttaa tapahtuman vaativuustasoa. Kuivalla säällä ja kuivassa maastossa on huomattavasti helpompi ja nopeampi kulkea, kuin märässä maastossa sadekelillä.
• Pimeys tulee aikaisin syksyllä. Halloween hike järjestetään aina lokakuun viimeisenä lauantaina. Valoisaa aikaa on vähemmän kuin pimeää aikaa. Pimeässä kulkeminen ja erityisesti pyöräileminen on pienillä poluilla paljon vaativampaa kuin päivänvalossa.
  
• Polut voivat kadota! Metsätalous voi iskeä reitistöön yllättäen. Kesällä löydetty hieno polku muuttuukin kauheaksi mutavellikoksi metsäkoneen jyrättyä sitä pitkin.  Pieni polku voi peittyä harvennusjätteeseen. Koko metsä saattaa kadota ja saada tilalleen hakkuuaukion. Ratamestarin maastokäynnin ja Halloween hiken välinen aika voi olla useita kuukausia. Tässä välissä ehtii tapahtua metsässä paljon kaikenlaista. 
• Muuttuneeseen tilanteeseen on sopeuduttava. Itku ei auta vaan muutoksista huolimatta reitti on kuljettava tai hankala paikka kierrettävä. Raatotaksille voi vihjaista asiasta, jotta tieto muutoksesta kulkeutuisi myös muille osallistujille.
  
• Kanssakilpailijat saattavat johdattaa harhaan. Edellä kulkeneet ovat yleensä edenneet oikeaa reittiä, mutta entäs jos eivät olekaan? Ensimmäisenä maastoon lähtenyt tekee pummin, lähtee väärään suuntaan ja päätyy uimaan suossa! Seuraava ei jaksa lukea karttaa vaan seuraa valmista jälkeä ja päätyy samaan suohon. 
• Lue karttaa. Lue reittikirjaa. Kysy Raatotaksilta ihanko oikeasti tässä kohtaa piti uida. Jos hoksaat, että väärät jäljet eksyttävät mörön pesään, blokkaa väärä reitti risulla ja pelasta perässä tulijat möröltä. 

Miten Halloween hike nautitaan

• Halloween hike nautitaan pimeässä syyssäässä ilman liikaa kiirettä. Tapahtuma ei ole kilpailu vaikka lopputulokset julkaistaankin.
  
• DNF-merkintä ei ole häpeä vaan kertoo, että osallistuja on ehkä tehnyt reitistöstä oman hänelle sopivamman version tai on todellakin antanut kaikkensa. 
• Jos viivyt maastossa pitempään kuin koskaan aiemmin, olet Halloween hiken sankari. 
• Huumoria kannattaa varata reppuun roppakaupalla. 
• Pyörän tunkkaaminen ei ole häpeä vaan vain virkistävää vaihtelua. Vai menikö se niin päin, että pyörällä ajaminen on virkistävää vaihtelua? 😁Varpaat lämpenevät tunkatessa! 
• Polkujuoksija tsemppaa pyöräänsä työntävää pyöräilijää ja pyöräilijä tsemppaa tiepätkällä ohitettua juoksijaa. 
• Suonsilmäkkeeseen tipahtaessa kannattaa ajatella, että jos ei olisi vastoinkäymisiä, niin ei olisi mitään mihin verrata hienoja hetkiä. 
• Halloween hike antaa yhden hyvän syyn saada pehva ylös sohvalta kauheimmassakin syyssäässä.
• Mitä enemmän rymyät ja kiroilet reitillä, sitä enemmän sinulla on muisteltavaa kiikkustuolissa.
• Pidä tauko. Ota valokuvia. Nauti kuppi kuumaa popup-kahvilassa. Älä ota liian vakavasti 😊
  

Mitä Halloween hikesta on sanottu

Kehuja ja kirosanoja kuulee maalissa joka vuosi. Seuraavat kommentit ovat omalla tavallaan hyvin tapahtumaa kuvaavia:

• "Kierolla tavalla hauska" - Jonne Seppänen
  
• "On maastopyöräilytapahtumia ja sitten tapahtumia jotka voi mennä läpi myös maastopyörän kanssa. Tämä kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin" - Jussi Mäkelä
• Useaan kertaan osallistunut tyttöpari maalissa kuunneltuaan ensikertalaisen narinaa: "Ei ole tainnut ymmärtää mihin on osallistumassa"
  

MaastoMahti ry - Rymykisoja kaikille