Tämän vuoden maasto on lähes silkkaa herkkua. Vedenajakajareitistön polkuverkosto on Suomen parhaimpia. Maastopyöräilijät ja tossuilijat pääsevät nauttimaan neulaspoluista, jotka kulkevat mäntykankailla kauniiden lampien keskellä. Pieksämäen polkujen kulkukelpoisuutta voi tarkastella Trailmap-palvelun kautta. Keski-Suomen kivisiin polkuihin tottunut joutuu kuitenkin muuttamaan kriteerejään paremmin paikalliseen maastoon sopivammaksi. Polut, jotka trailmap näyttää Pieksämäen alueella vihreinä tai keltaisina, olisivat lähes poikkeuksetta Keski-Suomen puolella merkitty kaikki vihreällä. Hankalakulkuista kivikkoa ja juurakkoa on tarjolla vain hyvin vähän.
Tapahtumakeskuksen (Nikkarilan) ahdas piha-alue aiheutti ongelmia. Jopa 300 autoa piti saada jonnekin mahtumaan. Läheltä ei löytynyt hyvää lisätilaa, vaan jouduimme sijoittamaan pyöräilijöiden pysäköinnen 3,5 kilometrin päähän. Tämä aiheuttaa myös osallistujille lisämietittävää esim. pitkien matkojen evästäydennyksiin. Käytännössä pisimmät reitit kulkevat pysäköintialueen läpi tai puolen kilometrin päästä useampaan kertaan. Entä tossuilijat? Tossuväen täytyy nyt itse miettiä viekö autonsa pyöräilijöiden parkkiin ja kulkee pahimmillaan 7 km bonuskilometrejä, vai tekeekö itselleen eväskätkön pyöräilijöiden parkin lähelle vai pärjääkö Pieksämäen keskustan antimilla. Pieksämäen keskustasta on saatavillla hyvin evästä muulloin paitsi keskellä yötä klo 23-06 välisenä aikana.
Pieksämäellä on kartalla paljon suota. Kartasta ei voi aina päätellä onko kyseessä hyvä- vai huonokulkuinen suo tai onko suo märkä. Halloween hiken tämän vuoden reitit välttävät kosteimmat alueet. Vedenjakajareitistöllä on muutamia lyhyitä suo-osuuksia, mutta ne ovat kaikki pyöräiltävissä. Tahinlammen alueella on upeaa avosuota, mutta siellä kulkijan pelastavat pitkospuut.
Lyhimmät 30 km ja 50 km kulkevat kokonaisuudessaan vedenjakajareitistöllä. Virallisen reitistön päälle on keksitty vain muutama pieni lisäpalanen. Kaikki kulkevat ensimmäisenä saman 27 km lenkin, joka palaa lähtöpaikalle. Tänä vuonna 30 km matka on vaihteeksi alimittainen. Pidemmät matkat jatkavat vedenjakajareitistöä pitkin Partaharjun alueelle, josta löytyy myös Pieksän ladun kahvila. Aivan 50 km reitin lopussa koukataan pois vedenjakajareitistöltä, kun käväistään kaupunkialueen laidalla ja palataan sieltä Nikkarilaan Kukkarojärven pohjoispään hienon poluston kautta.
Pieksämäen alueella riittää paljon hyviä polkuja. Useiden kartoitusviikonloppujen jälkeen löydettiin kartalle uusia polkuja enemmän kuin tarpeeksi. Valitettavasti kaikkia löydöksiä ei reiteille saatu käyttöön. Joudumme käyttämään myös kaupunkialuetta pisimmillä matkoilla. Reitistöjen suunnittelua hankaloitti Pieksämäeltä neljään suuntaan kulkeva junarataverkosto. Junarataa ei voi ylittää kuin virallisista ylityspaikoista. Lisäksi vilkas Varkaudentie (23) ja alueen lukuisat järvet ja lammet toivat lisähaastetta.
Tämän vuoden vaativimmat polkuosuudet osuvat 75 km reitin loppuosalle. Pieksämäen keskusta ohitetaan mukavaa rantaraittia seuraillen, mutta helppokulkuinen rantaraitti muuttuu lopulta pieneksi ja tekniseksi rantapoluksi. Rannalta poistumisen jälkeen joudumme vähän matkaa kulkemaan latupohjia pitkin suoalueen poikki. Tällä osuudella on parhaat mahdollisuudet kastella varpaansa. Kannattaa lukea tarkkaan varsinainen reittiohje, josta voi löytyä hyviä vinkkejä kuivana pysymiseen.
Satanen ja pitemmät reitit erkaantuvat 75 km reitistä Pieksämäen ABC:n lähellä. Koska tykkäämme pitää kiinni perinteistä, on seuraavalla lenkillä tiedossa kaksi lyhyttä ajokelvotonta umpimetsäosuutta. Kummallakin paikataan metsätalouden kadottamat polkuosuudet. Ensimmäisellä ylitetään myös pieni suo. Kannattaa taas lukea vinkit reittiohjeesta. Pienet rymypätkät kannattaa sietää, koska palkintona tarjoillaan seudun hienoimmat neulaspolut.
Sadan kilometrin jälkeen palataan lähtöpaikalle Nikkarilaan. Pisimmät matkat jatkavat seuraavaksi Vedenjakajareitistöä pitkin toistamiseen Partaharjun suuntaan. Tällä kertaa kuljetaan vähän eri reittiä kuin alkumatkasta. Iso-Parran luontopolulla on vähän kinkkisempää kapeaa polkua pyöräilijöille. Partaharjun jälkeen käväistään Pieksänniemessä. Pieksänjärveä seuraillen reitti kulkee Tahinniemen juurakko- ja neulaspaanapolkujen kautta Pieksämäen keskustaan. Pisimmän 160 km reitin kulkijat lähtevät vielä kiertämään Vangasjärven ympäri. Polusto Vangasjärven ympäri on hyvin vaihtelevaa: neulaspolkua, pitkospuita, luontopolkua ja tietä. Paluu kohti Nikkarilaa tapahtuu ensin suorinta reittiä tietä pitkin Pieksämäen keskustan läpi. Viimeiset kilometrit päästään nautiskelemaan poluille Tahinlammen ja Kukkarojärven ympäristössä. Täällä nähtiin viikko sitten metsäkone työn touhussa. Toivottavasti ei ole tuhonnut polkuja. Aivan lopussa on vielä lossikyyti!
Summa summarum: Tämän vuoden maasto ja polut ovat erinomaisia ja halloween hiken kaikkien aikojen nopeimpia. Polkupyörää tarvitsee työntää tai kantaa vain hyvin vähän. Tossutkaan eivät todennäköisesti kastu, jos pilvet väistyvät ennen lauantaita, maastopohja pääsee kuivumaan. Viime viikon lauantaina kahden kaatosadepäivän jälkeen tehty testiajo onnistui kuivilla kengillä, vaikka reitillä oli suo ja kaksi tunkkauspätkää.
Tämäkin suo oli oikeasti ajettavissa. Tossut eivät kastuneet kävellessä.
